Kuvataideterapia on psykoterapiamuoto, jossa kuvallinen työskentely toimii siltana ulkoisen ja sisäisen todellisuuden sekä tietoisen ja tiedostamattoman välillä terapeuttisessa työskentelyprosessissa. Kuvataideterapia soveltuu eriasteisista psyykkisistä ongelmista kärsiville lapsille ja aikuisille. Kuvataideterapiaa käytetään sekä yksilö- että ryhmäpsykoterapiana. Terapiamuoto ei vaadi mitään erityitä ”taiteellista” lahjakkuutta.

Kuvataide/psykoterapeuttinen työskentely on säännöllistä ja pitkäjänteistä. Terapia kestää yleensä useamman vuoden. Terapian tiheys on useimmiten kaksi kertaa viikossa. Ennen terapian aloittamista asiakas käy terapeutin luona 3 – 5 kertaa haastattelukäynneillä. Tällöin arvioidaan terapian tarvetta, motivaatiota, suhdetta kuvan tekemiseen sekä asiakkaan ja terapeutin yhteensoveltuvuutta.

Kuvataideterapeuttien 4-vuotista täydennyskoulutusta järjestetään Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa. Psykoterapian osalta se vastaa erityistason psykoterapiakoulutusta.

Lasten kuvataideterapia on psykoterapiamuoto, jossa käytetään taiteellista luomisprosessia psyykkisten ongelmien hoidossa. Kyseessä ei ole lapsen kasvattaminen tai opettaminen eikä harrastustoiminta, vaan lapsen sellaisten psyykkisten vaikeuksien hoitamisesta, jotka vaikeuttavat kohtuuttomasti lapsen elämää ja vanhempien ja koulun kasvatustehtävää.

Kuva/psykoterapeuttinen hoito on säännöllistä ja pitkäjänteistä. Hoito kestää yleensä useamman vuoden. Terapian tiheys on 2-3 kertaa viikossa. Ennen terapian aloittamista lapsi käy terapeutin luona 3 – 5 kertaa haastattelukäynneillä. Tällöin arvioidaan hoidon tarvetta, motivaatiota, suhdetta kuvan tekemiseen sekä lapsen ja terapeutin yhteensoveltuvuutta.

Lapsen hoitoon kuuluu aina vanhempien käynnit omalla työntekijällään ja harvempijaksoiset sopimuksen mukaiset käynnit terapeutin luona. Terapian aikana vanhemmille voi herätä erilaisia voimakkaita tunteita (esim. häpeä, syyllisyys, kateus, kiukku jne) Näitä tunteitä on hyvä käsitellä vanhempien työntekijän kanssa. Usein vanhemmat myös haluavat tietää, mitä terapiassa tapahtuu. Liiallinen kysely lapselta saattaa häiritä terapian kulkua, joten kysymykset tulisi esittää vanhempian kanssa työskentelevälle henkilölle, joka koko terapian ajan tekee yhteistyötä lapsen terapeutin kanssa.

Terapiassa käsiteltävät, lapsen eri tavoin ilmaisemat vaikeudet voivat pohjautua esim. lapsen vaikeisiin kokemuksiin, tietoisiin ja tiedostamattomiin mielensisäisiin ristiriitoihin tai lapsen tunne-elämän kehittymisen epätasaisuuteen. Terapiassa lapsi voi kertoa tai kuvittamalla tai muulla toiminnallaan tuoda esille pulmallisia asioitaan käsiteltäväksi. Ajan kuluessa lapsen ihmissuhdevaikeudet heijastuvat hänen suhtautumisessaan terapeuttiin. Terapian aikana voi lapsen käytöksessä kotona tai koulussa ilmaantua uusia tai pulmallisia tilanteita, joista vanhempien on hyvä puhua omilla käynneillään. Lapsi saattaa myös ajoittain vastustaa terapiaan tuloa ja antaa terapeutista vain kielteisen kuvan. Tämä ei ole merkki terapian epäonnistumisesta, vaan kyseessä on usein terapian kulkuun kuuluva vastustus ja menee yleensä ohi työskentelyn edetessä.

Terapian myönteinen vaikutus ja tulokset voivat tulla hitaasti esiin. Lapsen kehitysprosessia ei voida kuitenkaan kiirehtiä. Terapia lopetellaan verkkaisesti ajan kanssa, yhdessä suunnitellen. Lapsen terapia vaativat sekä lapselta että vanhemmilta kärsivällisyyttä ja voimia.